20 punnerrusta, 20 vatsaa, 20 selkää, 20 kyykkyä ja kolme kierrosta

Noin vuosi sitten luin lehdistä, että Suomen maajoukkuetiimi  pohti kovaan ääneen suomalaisten jalkapalloilijoiden fyysistä kuntoa; pelaajat ovat fyysisesti jäljessä kansainvälisestä tasosta. Ymmärtääkseni viesti oli selvä: Suomessa harjoitellaan liian löysästi, eivätkä pelaajat pärjää kansainvälisessä vauhdissa. Onko tämä totta? Harjoittelemmeko liian löysästi ja liian vähän? Vai harjoitellaanko päivittäin hyviä asioita ilman siirtovaikutusta peliin?

Olen siinä mielessä hienossa asemassa, että harrastuksestani on tullut työ. Olen päässyt seuraamaan vuosittain satoja jalkapalloharjoituksia. Luonnollisesti tarkkailen harjoituksia fyysisen harjoittelun näkökulmasta. Hyvin vakiintunut protokolla, ainakin junioriharjoittelussa, näyttäisi olevan harjoitusten lopuksi vedettävät lukuisat toistolihaskuntoliikkeet. Olen myös huomannut, että perinteiset vatsat ja selät ovat nykymuodin mukana vaihtuneet ”keskivartalon korsetin-” sekä toiminnallisiin harjoitteisiin. Mutta miksi toistot, miksi keskivartaloliikkeet? Mitä sinä valmentaja tai fyysinen valmentaja haluat tällä saavuttaa? Väkisin herää kysymys: kuinka monta kertaa jalkapallopelissä pelaaja tekee 20 punnerrusta, 20 vatsaa, 20 selkää ja 20 kyykkyä? Tai viisi rinnallevetoa ja viisi tempausta? Hmm... Ei yhtään.

Aikuisiässä harjoittelu onkin jo systemaattisempaa. Pelaajat tekevät henkilökohtaisia harjoitusohjelmia ja monet joukkueet käyttävät erilaisia mittareita joukkueensa fyysisen kunnon kehittymisen seurannassa.  Mutta ovatko Veikkausliigapelaajat huonossa kunnossa? Vai jalkapallon kannalta vääränlaisessa hyvässä fyysisessä kunnossa?

Olen vieraillut monen kollegani luona Italian pääsarjan Serie A-joukkueissa. Käytän sen vuoksi esimerkkeinä, oman kokemukseni perusteella, Italian liigan fyysistä harjoittelua ja testituloksia. Esimerkkinä: Tekeekö moni Serie A:n pelaaja keskimäärin suuremmilla painoilla kyykkyjä kuin Veikkausliigapelaajat? Ei tee. Juokseeko moni Serie A:n pelaaja keskimäärin enemmän kestävyystestissä kuin Veikkausliigajoukkueen pelajaa? Ei juokse. Tekeekö Serie A:n pelaaja enemmän toistovatsoja kuin Veikkausliigapelaaja? Ei tee.

Mistä tämä ero sitten johtuu, että Serie A:ssa on oletettavasti ”kovempikuntoisia” pelaajia kuin Veikkausliigassa tai Suomen maajoukkueessa? 

Pohjoismaissa, Keski- ja Etelä-Europassa jalkapallon fyysisiä lajivaatimuksia on tutkittu paljon. Lisäksi tutkijoita on kiinnostanut fyysinen suorituskyky suhteessa psyykkiseen suorituskykyyn, taktiikkaan, taitoon ja sosiaaliseen ympäristöön. Aihe on moniulotteinen. Mutta pelkistetään asia: moni suomalainen pelaaja on testitulosten perusteella kestävämpi ja voimakkaampi kuin Italian liigan pelaaja. Mistä tämä suomalaisten pelillinen "huonokuntoisuus" sitten tulee? Tekeekö Serie A:n pelaaja esimerkiksi enemmän oikeita valintoja pelin aikana? Käyttääkö italialainen pelaaja, maallikkokielellä sanottuna, metrinsä järkevämmin ja tehokkaammin? Osaako Serie A pelaaja käyttää voimaa paremmin? Ovatko perussuoritukset parempia?  Vai onko fyysinen harjoittelu ollut lajinomaisempaa? Onko hän siis paremmassa jalkapallokunnossa (lue: tekninen, taktinen, fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen...)

Eli haluammeko edelleen juoksuttaa suomalaisia pelaajia lisää, vai keskittyisimmekö opettamaan peliä nimeltä jalkapallo? Tulisiko fyysistä harjoittelua soveltaa peliin eikä toisin päin? Kyllä tulisi.

© KunnonPalvelua-LP 2012