Kaikki
varmasti ymmärtävät, että alkuverryttelyn idea on valmistaa keho tulevaan
harjoitukseen. Niinpä monet huomioivatkin jo alkuverryttelyssä tulevan harjoituksen
ja lajin vaatimukset niin urheilijan fysiikalle kuin kognitiivisillekin tekijöille.
Lajin
vaatimuksia voisi fyysisestä näkökulmasta kutsua vammojen ennaltaehkäisyksi.
Tulevan harjoituksen huomioimisella tarkoitan lyhyesti sitä, että aktivoidaan
tulevassa harjoituksessa käytettävät liikemallit ja fysiologia.
Samalla
tavalla kuin alkuverryttelyssä pelaajien suorituskyky aktivoidaan tulevaan harjoitukseen, tulisi fyysisessä harjoittelussa pelaajat valmistaa pelipaikoilleen sopiviksi. Mitä pelaajasi tulevat tekemään tulevassa harjoituksessa? Miten pelaajat pelaavat eri pelipaikoilla joukkueessa? Minkälaisen kehityskaaren haluat valmentajana koko kaudelle?
Yksitoista
vastaan yksitoista pelissä jokaiselle pelipaikalle saadaan pelinomaista
kuormitusta sekä teknisiä että taktisia suorituksia. Me valmentajat toteutamme
erilaisia harjoituksia, joissa jokaista erityisaluetta hyökkäyksessä ja
puolustuksessa harjoitetaan erikseen. Kehitämme erikokoisilla peleillä ja pelialueilla kuntoa ja
muodostamme tilanteita, jossa pelaajaa joutuu ratkaisemaan esim. 2v2 tilanteen.
Taktisessa harjoittelussa luonnollisesti pelipaikkakohtaiset vaatimukset korostuvat.
Ehkä
voisi ajatella, että taktisissa harjoituksissa kehittyvät myös pelipaikalle vaadittavat liikemallit ja mahdollisesti kuntotekijät. Fyysisen harjoittelun
näkökulmasta se on mielestäni enemmän tilanne- kuin pelipaikkakohtaista
harjoittelua. Pelipaikkakohtaisessa fyysisessä harjoittelussa pääpainona on yksilön
kehityskohteet kyseiselle paikalle eli roolille.
Mitä vaatimuksia lajilla ja joukkueella on pelaajalle tietyllä pelipaikalla? Minkälaista kuntoa, askelluksia, hyppyjä, voimaa ja keskivartalon hallintaa tarvitsee keskuspuolustaja? Miten edellä mainitut ominaisuudet eroavat laitahyökkääjällä?
Kannattaako näiden kahden eri pelipaikan pelaajan harjoitella yhdessä erilaisia
liikemalleja: painopisteen muutokset, liikkeen suunta, reagointi, katseen suuntaaminen ja synkronoidut
liikkeet muiden pelaajien kanssa? Kun keskuspuolustaja ja laitahyökkääjä harjoittelee
samanlaista voimaa ja askellusharjoituksia, olisiko mahdollista että toinen
kehittyy vain ajanhukassa?
Keskuspuolustaja voi olla oman erityislajinsa huippukunnossa, joten on turha vertailla
laitahyökkääjään, joka hyvin rohkeasti ilmaistuna on täysin eri lajin
edustaja. Samoin tulisi ajatella harjoituksen suunnittelussa.
Kannattaako
saman erikoistumislajin pelaajia valmentaa samalla tavalla?
On
mielestäni joukkueen ja pelaajan kehitykselle positiivista, että jokainen
pelaaja harjoittelee fysiikkaa pelipaikkakohtaisesti. Kun jaamme pelaajat ryhmiin
erikoistumisensa mukaan, saadaanko sillä haluttu tulos? Onko hyödyllistä
laittaa kaikki laitahyökkääjät harjoittelemaan samalla tavalla? Voiko kaikkia
suomalaisia 100m juoksijoita valmentaa samalla tavalla?
Jalkapallon
lajianalyysistä näkee eri pelipaikkojen liikutut matkat, liikenopeudet,
testitulokset jne. Pelipaikkakohtaiset erot on hyvä ymmärtää, mutta edelleen
kaiken takana on yksilöllisyys. Mitä pelaajasi
tarvitsee kehittää kyseisellä pelipaikalla? Mitä, miten ja miksi? Miten hän eroaisi nykyisestä
kun on saavuttanut tarvittavan tuloksen? Onko kyse enemmän kognitiivisesta kuin
fyysisestä ominaisuudesta eli kehitätkö pomppua voimailusalilla vai
lajiharjoituksissa? Ja edelleen miten harjoitutat pomppua
voimailusalilla tai harjoituksissa suhteessa pelipaikkaan?
Missä
asiassa pelaaja tulisi kehittyä? Miten se palvelee joukkueen pelitapaa?
Esimerkiksi vastahyökkäysjoukkueen laitapelaajan fyysistä harjoittelua tulisi
toteuttaa eri tavalla kuin pallonhallintajoukkueen.
Vähemmän
turhaa samassa ajassa?
Jos
yksilön kehittäminen yksilölajissa on haastavaa niin mitä se on joukkuelajissa?
Täydellisyyteen pyrkimisen sijaan tavoittelisin täydellisen turhan työn
karsimista.
Kaikille
samalla tavalla toteutetusta harjoittelusta ei ole välttämättä haittaa, mutta
kuinka paljon siitä on turhaa? Pallon pomputtelusta tuskin on haittaa, mutta
kuinka paljon siitä on hyötyä pelissä? Saman ajan voi käyttää tehokkaammin.
Oman valmennusfilosofiani mukaan olemme pitkällä silloin, kun fyysinen harjoittelu
jaetaan pelipaikkakohtaiseksi. Siitä on mahdollista astua vielä askel
pidemmälle kun muistaa pelipaikan asettamat vaatimukset, sekä yksilölliset
kehittymiskohdat suhteessa pelaajan lähtökohtaan, pelipaikkaan, tavoitteisiin
ja pelitapaan. Tämä kaikki olisi helppoa kun lajin ja fyysisen harjoittelun
voisi erottaa toisistaan. Teknisen, taktisen, fyysisen ja psyykkisen
yhdistäminen yhteen harjoitukseen vaikuttaa ensiajattelulla työläältä. Sitä se
onkin. Ja sen vuoksi kannattaa ajatella, miten lajiharjoittelua kannattaa
ajatella.
