Herkkyyskausilla tarkoitetaan ihmisen biologista kypsymisvaiheiden aikaa, jolloin tietty fyysinen ominaisuus, tai oikeammin sanottuna elinjärjestelmä (hermosto, lihaksisto, hengityselimistö jne.), on "herkimmillään" kehittymään. Kaikki valmentajat ovat todennäköisesti pohtineet herkkyyskausien merkitystä jalkapallovalmennuksessaan fyysisen valmennuksen näkökulmasta. Herkkyyskausista löytyy kirjallisuudesta paljon samansuuntaisia kaavioita, josta asiaan perehtymätönkin voi luoda selkeän harjoittelurungon eri fyysisille ominaisuuksille. Miten herkkyyskausista tehtyihin kaavioihin pitäisi jalkapallossa suhtautua?
Herkkyyskausien käsitteitä ovat mm. aerobinen kestävyys, nopeuden hermotus, nopeusvoima, voima, motoriset taidot jne. Eli hyvin yleisiä ja abstraktejakin käsitteitä. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat jalkapallossa? Pitääkö harjoittelussa eriyttää esim. yllämainittujen ominaisuuksien harjoittelu? Vai kannattaako miettiä, millaisissa lajisuorituksissa yllämainittuja ominaisuuksia voi kehittää?
Jalkapalloa pelatessa lajisuoritukset ovat pääosin ulkoapäin tulevan ärsykkeen sanelemia. Olisiko silloin myös hyvä tehdä herkkyyskausiharjoittelu lajinomaisesti? Nykytiedon mukaan motoristen taitojen parhaana harjoittelumuotona pidetään (riippuen motorisesta taidosta ja kehitysasteesta) pääsääntöisesti ulkoisten tai ennalta määrittämättömien ärsykkeiden aikaansaamaa motorista suoritusta. Eli havainnoinnin ja motorisen suorituksen yhdistämistä, joka jalostuu heti oikeaksi lajitaidoksi. Mitä tämä tarkoittaa käytännön valmennustilanteessa?
Harjoitellaanko esim. kuperkeikkaa yksittäisenä suljettuna harjoitteena vai ennalta määrittämättömän tilanteen reaktiivisena toimintona pallon kanssa? Rytmikyky: tarvitseeko jalkapalloilija muusikon rytmitajua vai riittääkö, että pelaaja osaa juoksun aikana rytmittää askeleensa oikein sekä toimia neljällä raajalla rytmisesti eli taloudellisesti niin, että kykenee tuottamaan samalla myös lajin kannalta riittävän liikenopeuden? Liiketiheys: kuinka paljon aikaa kannattaa käyttää askellusharjoitukseen kartioilla? Kuinka monta kertaa jalkapalloilija tuijottaa jalkapallo-ottelussa maahan ja askeltaa "tiheästi"? Olisiko järkevämpää valmentaa esim. pallon kanssa erilaisten ulkoisten ärsykkeiden kautta liiketiheyden muutoksia, johon sisältyy lajinomaisia painopisteen muutoksia, havainnointia, liikkeen, voiman ja liikenopeuden säätelyä?
Askellukset kartioilla, erilaiset käsien ja jalkojen rytmitysharjoitukset sekä suljetut kuperkeikat ovat sinänsä hyviä perusharjoitteita ja niillekin on paikkansa juniorivalmennuksessa sekä esimerkiksi vammautuneen urheilijan kuntoutuksessa, kun pallollinen lajiharjoittelu ei onnistu. Perusharjoitteita toistamalla saadaan mahdollisesti motoristen taitojen teisteissä tai suoranopeustuloksissa parempia tuloksia, mutta näkyykö kehitys parempana jalkapallopelaamisena? Kaikki harjoittelu on suhteutettava oikein käytössä olevaan aikaan nähden. Kun ajatellaan nykyisiä motorisen oppimisen teorioita sekä jalkapalloa lajina, mielestäni olisi järkevämpää toteuttaa tietoisesti ja systemaattisesti herkkyyskausiharjoittelua lajinomaisina suorituksina. Koska valmennamme lajia nimeltä jalkapallo.
